Matilda

Matilda
Maailmassa monta on viiksikarvan verran kummallista asiaa. Se hämmästyttää, kummastuttaa tassuin tallaajaa :)

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Syksy ja uudet kuviot


Syksy on meistä emännän kanssa oikein rattoisaa aikaa. Luonto on kaunis ja leijailevien lehtien perässä on hauskaa juoksennella. Syksy tuoksuukin ihan erilaiselle. Semmoiselle täyteläisen kypsälle ja aamuisin niin raikkaalle. Olemme säilöneet ja pakastaneet...emäntä siis enimmäkseen, mutta kyllä antamani henkinen tuki on ollut varmasti tarpeen.
Olen kiinnostunut kaikesta uudesta ja osallistun mielelläni vaikka tuo palvelija joskus vähän esteleekin. Ei tykkää, että koemakaan puhtaat kulhot ja kattilat. 


Kaikista eniten olen tykästynyt uuteen harrastukseeni: Rentoudu venytellen. Onkin todella mielenkiintoinen ja koukuttava laji. Suosittelen tätä kaikenlaisille kissoille ja kissaihmisille. 
Emäntä kyllä ehdotteli aivan muuta, nimittäin: Liikuntaa kissoille! Kokeilinhan minä keihäänheittoa mutten saanut askelkuvioita sopiviksi. Se on neljälle jalalle vaikeaa. Minäkö muka olisin liian paksu kissaksi? En ole perhoseksi pyrkimässäkään. Olen talvea varten sopivassa kunnossa. Pieni rasvakerros lämmittää mukavasti kylmällä säällä ja pehmentää uunin päällä loikoilua.
Vaan sitten asiasta siihen tärkeimpään. On aika laittaa tämä MatteCatin blogi tauolle, kun ei niitä kissanpentujakaan ole nyt tiedossa. Emännän kanssa keskustelimme, että mahdollisesti  joskus hän hankkii toisen kissan. Sellaisen kanelin tai suklaan värisen tai jonkun muun, mutta vielä se ei ole ajankohtaista. Kiitämme sydämellisesti kaikkia lukijoitamme, että olette viihtyneet seurassamme. Minä, RoundFace´s Matilda en toki katoa savuna ilmaan, nääs paksu kun olen, mutta aion kertoa teille toisenlaisia tarinoita ja kokea uusia seikkailuja erään mielenkiintoisen ystävän seurassa. Paljastan hänet tässä lopuksi teille, mutta enempää en vielä kerro. En ole itsekään tutustunut tarkemmin. Emännän mukana tuo on jostain tullut.....




  

tiistai 12. elokuuta 2014

Tässä kesä meni kohisten....


No täytyypä nyt naukaista, että kulunut kesä meni ohitse nopeasti ja kuumasti. Olin todella kiireinen ja emäntäkin vissiin ihan ylityöllistetty...monessakin mielessä. Päivän päätteeksi istuimme vanhassa pihakeinussa ja kertasimme hauskimpia tapahtumia. Olihan niitä ja joskus minuakin nauratti niin, että kitarisat näkyivät :) Muuten tänä kesänä oli vähemmän pörriäisiä. Siis vähemmän hyppyjäkin. Perhosia ei juuri lainkaan ja emäntä sanoi, että kylmä kausi alkukesästä vaikutti moneen asiaan. 


Puutarhatöitä suorastaan rakastan. Varsinkin saadessani katsella vierestä, kun tuo emäntä kyykkii ja kulkee sen sata kertaa edestakaisin pihamaalla. Joskus se otti pattiin, kun yritin seurata, mutta pahimmalla helteellä oikaisin pitkälleni pensaan juurelle josta katselin tarkasti jokaisen askeleen ja puuhan. On pakko seurata ettei se tee kovin paljon tyhmyyksiä. 


Kävihän minulla vieraitakin. MatteCatin Midnight Missi emäntänsä kanssa. Vähän nolotti, kun en meinannut tunnistaa omaa tyttöäni, mutta kissan elämä on sellaista. Erilaista, kuin noiden ihmisten. Kyllä hänestä on kasvanut kaunis kissa. Aivan missityyppiä. Ihan kyyneleet kostuttivat silmäni, kun ajattelin, että me Evertti Luttisen kanssa olimme saaneet tuollaisen kaunottaren ja ne muutkin pennut...upeita kaikki ja asuvat onnellisina uusissa kodeissaan. Terveisiä heille. 


Sitten se tämän kesän surullisin uutinen. En voi enää saada kissanpentuja, kun minut leikattiin. Parhaillaan olen saikulla sen vuoksi. Asiasta kyllä puhuimme jo paljon aikaisemmin, mutta nyt vasta tiedän mitä se tarkoittaa ja sen ymmärtäminen on tehnyt niin kipeää. Enemmän, kuin tuo haavasärky. Emäntä lohduttaa ja pitää hyvänä. Sitäkin näytti itkettävän varsinkin silloin leikkauspäivänä, mutta sellaista tämä elämä on. Välillä ulvomme naurusta kunnes salaa joudumme pyyhkimään silmiämme. Nyt minä alan viettämään vapaata kotikissan elämää ja nautin jokaisesta päivästä. Tehkää te samoin ja hoivatkaa niitä karvaisia kavereitanne rakkaudella. Se on elämän kantava voima. Syksyä odotellen, viiksikarvat väristen :)



 

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Arvaa montako söin?





Miauskis ja kurnau kaikki kissaystävät :)  Ajattelin laittaa pienet kuulumiset kesken kesälomani.
Isäntäväki pakkasi laukkunsa ja matkusti viikoksi lomalle. Kuulema kävivät Norjassa ja Suomen Lapissa. Aikani kului oikein hyvin kotona, kun oli niin mukavia hoitajia. Pieniä ja vähän isompiakin. Oikeastaan sain viettää A-luokan laatuaikaa ilman mitään stressiä matkustamisesta ja sen semmoisesta. Ei se matkalaukkuelämä minulle sovikaan. Mieluiten haen kokemuksia ja seikkailen aitan takana yhdessä emäntäni kanssa.
Loppuviikosta alkoi kuitenkin jo ikävä vaivaamaan ja odottelin isäntäväkeä saapuvaksi. Näin suunnattoman herkullisia mielikuvia tuliaisista. Mitä mahtaisinkaan tällä kertaa saada? Ovat nimittäin tuoneet yleensä poronlihaa ja se on suurinta herkkuani. Nam...näin jopa unta maukkaasta riista-annoksesta ja oikein vesi herahti kielelleni, kun viimein kuulin tutun auton ajavan pihaan. Siinä sitten kuljin vähän nenä pystyssä, muodon vuoksi, että kauanpas sitä reissussa oltiin, mutta oikeastaan olin hurjan iloinen jälleennäkemisestä.  
Tuliaiset, entäs ne tuliaiset? Purkivat laukkujaan ja luulin kuulleeni väärin, kun emäntä sanoi, että olipa se iso harmi, kun sitä poroa ei nyt myytykään siellä tutussa kaupassa. Ei ollut kuulema turistiaika ja hyllyissä oli vähän tavaraa. Totta se oli. Jäimme kaikki ilman poronlihaa :( Olipas se pettymys, mutta niitähän elämässä sattuu aina joskus.
Katselimme sitten lomakuvia ja en minä niistä maisemista niinkään ollut kiinnostunut, mutta kalakuvia vilkaisin pari kertaa. Kunnes emäntä näytti yhtä kuvaa ja sanoi, että siinä on Mattelle herkullisia kalanpäitä makusteltavaksi. Pthyi...olkoon. Tuommoisia kuivia kurppanoita ja vähän pelottaviakin. Eivät nuo ole kissanruokaa. Turska mikä turska, en söisi vaikka nälkään kuolisin.



  Kuvan käsittely: Marja Konimäki


 

perjantai 30. toukokuuta 2014

Lakisääteinen, ansaittu kesäloma





Tässä kesän kynnyksellä pistän teille kissaystäväni muutaman rivin kuulumisia. Tosin eipä tässä nyt ole ihmeitä tapahtunut. Yhdessä emännän kanssa kasvatimme toisen pentueeni ja kaikki lähtivät maailmalle. Saivat hyvät ja rakastavat kodit mistä olenkin todella onnellinen.
Ikävä ja kaipaus on ollut suunnaton. Olen etsinyt ja huutanut pentujani, mutta mistään ei niitä ole löytynyt. Kukaan ei ole naukumiseeni vastannut. Paitsi tuo emäntä joka lohduttaa silloin, kun pahiten rinnasta puristaa. Yhdessä katsomme ikkunasta ulos ja käymme omaa, salaista keskustelumme. Tulevaisuudestakin puhuimme, mutta kaikki siihen liittyvät asiat tuntuvat olevan niin kaukana vielä. Ehtiihän noita pohtimaan myöhemmin.
Minä keskityn miettimään kesää ja pörriäisiä. Puutarhatöitä ja valoisia öitä. Lisäksi olen päättänyt pitää kesäloman sillä olen sen varmasti ansainnut. Pituudesta en osaa sanoa vielä mitään...menköön vaikka useampi viikko kerralla, kun tässä alkuun päästään. 
Sen vuoksi toivottelen lukijoilleni oikein ihanaa, lämpöistä ja rentoa kesää. Pitäkäämme huoli omista karvatassuistamme, ihmisistä ja kaikista inhimillisistä olioista.
Kesämielellä, vesi kielellä :)


torstai 15. toukokuuta 2014

FI*MatteCatin lento lähtee....


Moonlight Maisu, tomera tyttönen.


Midnight Missi, pienin kaikista :)  


Sunrise Siiri, ilmeikäs vekkuli jo vauvana. 


Mr. Pierce Jetsu, unelias nautiskelija.


Kuinka nopeasti aika rientääkään.
Pienet kisut eivät sitä tiedäkään. 
Silitin ja hoivasin, rakkautta annoin.
Sylissäni hellyydellä kisuvauvat kannoin.

Nyt on tullut hyvästien aika,
mutta aina jatkuu sadun taika :)


Hyvää matkaa ja onnellista elämää.
T: Matilda-emo

Lentokoneen ja matkaliput varannut: Marja Konimäki



keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Muuttopuuhia



Onpas Maisulla tohinaa,
kuuluu pientä puhinaa.
Missi nuolee ahkerasti,
turkki kiiltää komeasti.
Kassinsa he pakkaavat,
matkaliput tarkastavat.
Muutossa on omat konstinsa. 
Myös uuteen kotiin tottuessa
 menee oma aikansa.
Missi siinä hämmästelee,  
Maisu uupuneena lepäilee. 
Siiri alkaa pakkaamaan ja 
kaulinta ei mukaan saa.
Otan kassiin hatun tämän
vaikka on se iso, vähän. 


Jetsua rannekoru kiinnostaa, 
Siirin täytyy se heti piilottaa.
Hatussa on kokoa, olkoon
matkalaukkuna. 
On Jetsu käynyt suihkussa,
lie karvat kaikki suorana.
Kampaa vielä viikset näin,
asiat on parhain päin.
On turha pitää hoppua,
kun välillä voi huilata.
Jetsu täyttää kassia
ja kuivattelee turkkia.
Siiri nousee ikkunalle tähystämään ulkosalle.
Missähän on meidän taxi vai tuleekohan niitä kaksi?
Kuka hoiti liput, laput saako joku siitä sakot?
Onko kaikki valmiina, laukut kamppeet mukana?
Tarina ei pääty tähän...jatkuu huomenissa vähän :) 
***
Valokuvien käsittely: Marja Konimäki.




Vasen suora



Tässä menneellä viikolla emo-Matilda ja MatteCatin Mr. Pierce neuvottelivat uunin päällä. Paikkahan on mitä mainioin nukkumiseen, lekotteluun, tarkkailuun ja kaikenlaiseen joutenolon kulutukseen. Se on myös puolueeton maaperä tärkeille strategisille neuvotteluille, mutta siinä käytössä paikka on nyt ensimmäistä kertaa.


Kommunikointi pääsi hyvään alkuun, kun jotenkin alkoi tuntumaan sille ettei kaikki ollut ihan kohdallaan. Ilmassa oli selvästi...hmm. suuren urheilujuhlan tuntua. Pientä murinaa ja porinaa puolin jos toisinkin. Kyseessä tuntui olevan kotijoukkojen komentaminen ja hallinnointi.
Ainut urospuolinen osallistuja oli varma siitä, että hän on isäntä tässä talossa. Matilda oli asiasta kuitenkin aivan toista mieltä. Ottelu voi alkaa....


Kumpikin heitti alkuun varovaisen vasemman suoran, kuin tunnustellen vastustajaansa. Hieman Mr. Piercen asento jo huojahti. Sivummalla Midnight Missi ja Sunrise Siiri vapisivat pelosta.
Moonlight Maisu piiloutui salamannopeasti uunin päällä olevaan koriin. Tähän henkien taisteluun ei kannattanut sivullisten puuttua. 


Mr. Pierce tuttavallisemmin Jetsu vaan, tirvaisee uudestaan vasemmalla tassulla. Aivan selvästi jo Matte-emo säikähtää...onkohan tässä nyt tosi kyseessä?
 


Se oli vain yksi silmänräpäys, kun Matilda otti vyötäröotteen (onkohan se sallittu nyrkkeilyssä?) ja kiepautti Jetsun selälleen. Silloin areenalla kuultiin ensimmäinen apua-huuto! Korista sen sijaan kuului Maisun huraa, huraa emolle, mutta esille Maisukka ei uskaltanut tulla.


Mr. Pierce on selätetty ja uunin päältä kuuluu vaikertavan pieni ääni, antaudun. Ethän emo rakas suutu sillä leikkiähän tämä vain oli. Hetken Matilda kovistelee Jetsua ja pian neuvottelut on saatettu päätökseen. 
Niin laskeutui rauha taas uunin päälle ja koko taloon. Matilda on pomona tästä eteenkinpäin ja sitä on jälkikasvun kuuliaisesti toteltava. Matte-emo ylentää itsensä neuvottelujen päätteeksi perheministeriksi ja on aika lailla turskin näköinen ilmoituksen julkaistuaan :)